Kuva: Aditya Romansa / Unsplash
Kuva: Aditya Romansa / Unsplash
Jos halutaan parantaa synnytysten laatua ja vahvistaa kätilöiden työhyvinvointia, pitää tukea kätilöiden mahdollisuuksia toimia eettisesti. Näin voi tulkita Aikuiskasvatus-tiedelehdessä julkaistuja tuoreita tutkimustuloksia.
”Me halutaan, me todellakin halutaan – meillä on hirvittävä halu tehdä jokaiselle hyvä synnytyskokemus ja kuulluksi tullut tunne. Mutta jos meille ei anneta resurssia, niin millä tavalla me se toteutetaan?” eräs kätilö kuvaa työnsä tavoitteiden ja toimintaympäristön välistä ristiriitaa.
Sitaatti on peräisin Aikuiskasvatus-tiedelehden tuoreimmassa numerossa julkaistusta, kätilötyöhön pureutuvasta tiedeartikkelista. Haastatteluihin perustuvassa vertaisarvioidussa tutkimuksessa Vilma Kaipainen, Kaisa Kuurne ja Kaija Collin selvittävät, miten kätilöt kokevat mahdollisuutensa toimia työssään eettisesti, synnyttäjän tahtoa kunnioittaen ja lapsen hyvinvointia vaalien.
Kun ammatillinen toimijuus eli valta omaan työhön yhdistetään hoitotyön etiikkaan, saadaan eettinen toimijuus.
”Eettinen toimijuus korostuu synnytysten hoidossa, sillä synnytys on niin ainutkertainen ja haavoittuva hetki, jossa kätilöillä on paljon valtaa synnyttäjään nähden”, tutkijat perustelevat.
Synnytysten hoito on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa säästöjen vuoksi.
”Sairaaloiden keskittäminen ja synnyttäjien hoidon tehostaminen ovat kiristäneet kätilöiden työoloja, joissa voi olla entistä vaikeampaa tehdä eettistä hoitotyötä. Synnyttäjät ovat puolestaan liikehtineet itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisen hoidon puolesta, mikä lisää paineita kätilöiden eettiseen toimintaan”, tutkijat taustoittavat.
Yhä vaativampi, repaleisempi ja kiireisempi työ lisää eettistä stressiä, joka tunnistetaan terveydenhuollossa merkittäväksi ongelmaksi. Toistuessaan se saattaa haitata työtä, heikentää sen laatua ja kannustaa alanvaihtoon. Suomen Kätilöliiton mukaan näin on viime vuosina käynytkin.
”Tuollahan pitää olla vähän niinku kameleontti. Mä ajattelen aina, et synnytyksessä on kaks, siinä on myös syntymässä se vauva. Et meillä kaikilla kätilöillä ja perheillähän on sama tavoite: hyväkuntoinen vauva ja hyväkuntoinen äiti”, eräs kätilö kertoo.
Kätilö joutuu tasapainoilemaan synnyttäjien toiveiden, lapsen hyvän ja lääkäreiden määräysten välillä. Sairaalaorganisaation vaatimukset, hierarkiat, rakenteet ja perinteet saattavat aiheuttaa arvojen ja käytännön välisiä ristiriitoja.
Tutkijat havahtuivat siihen, kuinka paljon organisaatiot vaikuttavat eettiseen kätilötyöhön.
”Systeemi voi puristaa sydämellään työtä tekevän kätilön todella pieneksi. Siksi kätilötyön resursseihin ja järjestämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota”, he toteavat.
Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että sairaaloiden lakkauttaminen ja työn tehostaminen ovat lyhytnäköisiä säästötoimia. Ne eivät tehosta toimintaa vaan säästävät kuluista ilman riittävän laaja-alaista ymmärrystä ja empatiaa.
Kätilöiden eettiseen toimijuuteen pureutuva tiedeartikkeli on ajankohtaista ja tärkeää luettavaa kätilötyön parissa toimiville, kätilötyön kouluttajista niihin, jotka päätöksillään rakentavat työn puitteita.
”Sellanen unelma olis, et voisi tehdä tätä työtä sillee miten ajattelee että olis perheille parasta, mut en tiedä onko se koskaan saavutettavissa oleva”, eräs kätilö kertoo.
Tutkijat uskovat, että inhimillinen synnytyskulttuuri on mahdollinen, jos sillä on organisaation tuki ja riittävät resurssit. Nykyisellään eettinen toimijuus jää liikaa kätilöiden itsensä varaan.
”Jotta vaativaa asiantuntijatyötä voi tehdä inhimillisesti ja eettisesti, systeemin on annettava tilaa ja kannustettava osallisuuteen. Aihetta on pidettävä esillä työyhteisöissä ja kätilöiden koulutuksessa”, Kaipainen, Kuurne ja Collin esittävät.
