Ajankohtaista
Kvs-säätiön tuottamassa kolme kysymystä -sarjassa avataan eurooppalaista aikuiskoulutuspolitiikkaa. Neljännessä osassa käsitellään Euroopan aikuiskoulutusohjelmaa.
Euroopan aikuiskoulutusohjelma määrittelee aikuiskoulutuksen kehittämisen painopisteet EU-maissa. Edellinen aikuiskoulutusohjelma lanseerattiin 2011 ja se päättyi vuonna 2020. Uudistettu ohjelma julkistettiin marraskuussa 2021 ja se ulottuu vuoteen 2030.
Ohjelman keskeinen tavoite on elinikäisen oppimisen mahdollistaminen kaikille. Päätöksessä todetaan, että sille on nyt kiireellisempi tarve kuin koskaan aiemmin covid-19-kriisistä toipumiseen liittyvien haasteiden, muutoskestävyyden, muuttuvien työmarkkinoiden, osaamisen kohtaanto-ongelman, vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä heikot perustaidot omaavien aikuisten suuren määrän vuoksi.
Ohjelmassa peräänkuulutetaan uutta oppimiskulttuuria, joka korostaa perustaitojen merkitystä kaikille ja elinikäisen oppimisen ajattelutavan omaksumista.
Jokaisessa EU-maassa on kansallinen koordinaattori, joka on vastuussa ohjelman edistämisestä omassa maassaan. Kysyimme Suomen koordinaattorilta, Opetus- ja kulttuuriministeriön projektisuunnittelijalta Erno Hyvöseltä, mitä uusi ohjelma merkitsee Suomen aikuiskoulutuskentälle.
Miten Euroopan aikuiskoulutusohjelmaa toteutetaan Suomessa?
”Pikemminkin voisi kysyä toisinpäin, eli miten Suomen aikuiskoulutuspolitiikka näkyy Euroopan aikuiskoulutusohjelmassa. Suomen painoarvo on kokoaan suurempi eli kun eurooppalaista strategiaa tehdään, siinä näkyy Suomen kädenjälki.
Suomi on monella tapaa aikuiskoulutuksen edelläkävijä. Suurten ikäluokkien eläköityminen tapahtuu Suomessa historiallisista syistä ennen muuta Eurooppaa. Siksi Suomessa on kenties edistetty aiemmin ja vahvemmin jatkuvan koulutuksen ideologiaa.
Suomessa on toteutettu viime vuosina laajat ja kokonaisvaltaiset uudistukset sekä peruskoulussa että toisella asteella. Peruskoulussa mentiin ilmiöpohjaiseen oppimiseen, eli koulutettiin lapsia ja nuoria siihen, että jatkossakin pitää ajatella laajemmin ja osata hakea tietoa. Vuoden 2018 ammatillisen koulutuksen reformi lähti siitä, ettei ole järkeä kouluttaa ammattilaisia vain tämän päivän työmarkkinoille. Sen sijaan koulutuksesta saa jatkuvan oppimisen eväät ja asenteen, että matkan varrella pitää lisäkouluttautua ja uudelleenkouluttautua.
Lisäksi meillä on juuri avattu jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus, joka toteuttaa Euroopan aikuiskoulutusohjelmassakin mainittuja tavoitteita. Taustalla on jatkuvan oppimisen parlamentaarinen uudistus, joka jatkuu yli hallituskausien.
Suomessa on tunnustettu, että työmarkkinat edellyttävät koko ajan uutta osaamista ja samalla väestö ikääntyy. Meillä on strategia, henkilöstö, mittarit ja rahaa, joilla tähän haasteeseen vastataan. On pienen maan etuja, että voidaan sitoutua tällaiseen strategiaan yli hallituskausien.
Euroopan unioni tekee aikuiskoulutuspolitiikkaa, koska sen on pakko. Taustalla on puhtaasti talousalueiden välinen kilpailu. Toisin kuin Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa, Euroopassa työmarkkinoille ei tule riittävästi uutta työvoimaa. Tämä on se fakta, miksi EU panostaa aikuiskoulutuspolitiikkaan ja rahoittaa sitä.”
Mikä päivitetyssä ohjelmassa on uutta ja kiinnostavaa verrattuna vanhaan?
”Yleisesti ohjelmassa käsitellään väestön ikääntymistä, osaavan työvoiman saatavuuden turvaamista, muuttuvaa maailmaa ja digitalisaatiota. Uutta aikuiskoulutusohjelmassa on prioriteettiala viisi, joka on vihreä ja digitaalinen siirtymä. Covid on pakottanut etuajassa tekemään muutoksia. On fiksua rakentaa ja tuoda verkkoon saataville digitaalisia opintokokonaisuuksia. Kiitos ilmastonmuutoksen, vihreä siirtymä näkyy valtavana investointina EU-budjetissa ja lisärahoituspaketeissa ja se näkyy myös aikuiskoulutuksessa.
Itse pidän kiinnostavimpina prioriteetteina ykköstä ja kolmosta, eli hallintoa sekä koulutuksen saavutettavuutta ja joustavuutta. Jos halutaan sitoa aikuiskoulutus tutkinnon osiin ja taitoihin, joilla on työelämässä merkitystä, sen pitää olla enemmän tai vähemmän formaalia. Jos taas edistetään pehmeitä arvoja ja kansalaistaitoja, opitun muuttaminen osaamismerkeiksi tai tutkinnon osia pienemmiksi kokonaisuuksiksi on hankalaa. On kiinnostava haaste, miten se tehdään.
Hallinnon prioriteetissa puhutaan rahoituksesta, opintotuesta ja kannusteista osallistua aikuiskoulutukseen. Eli miten suunnitellaan kiinnostavaa ja helposti sisään mentävää aikuiskoulutusta. Tähän liittyy myös tulossa oleva TUVA-uudistus. Ensi syksystä lähtien Suomessa järjestetään tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta eli TUVA-koulutusta peruskoulutuksen ja toisen asteen opintojen välissä ihmisille, joilta puuttuu perustaitoja, kuten digitaitoja ja kielitaitoa. Jatkossa TUVAn toteuttaja voi olla myös vapaa sivistystyö. Kiehtova ratkaistava kysymys on, voidaanko TUVAa pitää työvoimapoliittisena koulutuksena, eli voisiko sitä suorittaa työttömyysetuudella.”
Onko ohjelmassa jokin osa-alue, johon Suomessa pitäisi panostaa enemmän?
”Suomessakaan ei riittävästi toteudu ohjelmassa mainittu saavutettavuus ja joustavuus. Jotta saadaan opintosuoritteet tunnustettua, ne pitäisi saada osaksi virallista tutkintojärjestelmää jollain tavalla. Kun toteuttajana on vapaan sivistystyön oppilaitos ja kyseessä on tutkinnon osaa pienempi kokonaisuus eli niin sanottu micro-credential, meidän järjestelmämme ei näe sitä tällä hetkellä.
Tutkinnon osaa pienempien kokonaisuuksien legitimointi on yksi jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen tärkeä tavoite. Pitää miettiä, kuka ne toteuttaa, mitä opiskelija saa verrattuna formaaliin koulutukseen, onko hänellä oikeus johonkin tukeen ja miten perustaitojen tuottaminen rahoitetaan. Nämä ovat isoja kysymyksiä, jotka tässä muuttuvassa maailmassa pitää ratkaista.
Monien haasteiden osalta Suomi on ryhtynyt toimiin jo. Jos miettii ohjelman muita prioriteettialueita, Suomi on lähellä kärkipäätä niiden toteutuksessa. Digitalisaatiossa Suomi on varmaan EU-maiden kärkiviisikossa. Vihreässä siirtymässä meitä auttaa, että väestön peruskoulutustaso on kohtalaisen hyvä, joten meillä on ymmärrys, miksi se on tärkeää. Lisäksi Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät nopeammin kuin Keski-Euroopassa.
Silti sanoisin, että kaikissa osa-alueissa meillä on valtavasti tekemistä sekä tarpeiden analysoinnissa, että suunnittelussa, miten asiat organisoidaan, rahoitetaan, tunnistetaan ja tunnustetaan.”
Euroopan aikuiskoulutusohjelman 2021 – 2030 prioriteetit
1. Hallinto
2. Elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien tarjoaminen ja käyttöönotto
3. Saavutettavuus ja joustavuus
4. Aikuiskoulutuksen laatu, tasapuolisuus ja osallistavuus sekä menestys opinnoissa
5. Vihreä ja digitaalinen siirtymä
Tutustu Euroopan aikuiskoulutusohjelmaan
Teksti: Sari Pohjola
Kuva: Canva
Kolme kysymystä -sarjan tuottavat Euroopan aikuiskoulutusjärjestön EAEAn viestintäyksikkö ja Elm Magazine, jotka toimivat Kvs-säätiössä. Sarjassa avataan helposti lähestyttävällä tavalla eurooppalaisen aikuiskoulutuspolitiikan toteutusta Suomessa.
Aiemmat osat ovat: Kolme kysymystä aikuiskoulutuksesta ja Erasmus+ ohjelmasta ja Kolme kysymystä Euroopan osaamisohjelmasta ja Kolme kysymystä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista.
