Miten Suomessa suhtaudutaan vihreään siirtymään?

Miten suomalaiset suhtautuvat vihreään siirtymään? Entä mitä Suomessa kannattaisi tehdä vedyn tuotannon suhteen? Kansainvälisen politiikan professori Pami Aallon yleisöluennosta kertovan artikkelin toisessa osassa Aalto vastaa yleisön esittämiin kysymyksiin.

Miten Suomessa suhtaudutaan vihreään siirtymään?

Kansalaisten positiivinen asenneilmasto tuntuu olevan edellä poliittista suunnittelua. Esimerkiksi niihin aikoihin, kun yli puolet suomalaisista oli jo valmiita harkitsemaan polttomoottoriautosta sähköautoon siirtymistä, hallituksen virallisissa papereissa oltiin kovin varovaisia asettamaan tätä edistäviä tavoitteita.

Sähköautojen kohdalla ihmisiä mietityttävät esimerkiksi hinta ja käytettävyys, eli kuinka pitkän matkan autolla voi ajaa kerralla. Molemmat voi ratkaista poliittisesti, esimerkiksi antamalla hintatuen tai veroetuja sekä päättämällä, miten tiheästi latauspaikkoja pitää olla. Asenneilmastoon voi vaikuttaa.

Yleisöä puhututti erityisesti Suomen asenneilmasto liittyen vihreään siirtymään ja vedyn tuotantoon liittyvät kustannukset. Valokuva: Laura Vesa.

Osa EU:n jäsenmaista, kuten Saksa, investoi vedyn tuotantoon ja kysynnän luomiseen kymmeniä, jopa satoja miljoonia. Mitä Suomessa kannattaisi tehdä?

Maakaasuputkistojen operaattoreille tulisi asettaa asteittain tiukentuva uusiutuvan vedyn jakeluvelvoite 1.1.2025 voimaan astuvan EU-tasoisen 5 prosentin velvoitteen päälle. Tällöin maakaasuverkostoon sekoitettaisiin asteittain enemmän uusiutuvaa vetyä ja luotaisiin sille kasvava markkina ainakin siihen asti, kun vedyn oma jakeluverkosto syntyy.

Hankkeille, jotka eivät saa EU-tukea, pitäisi myöntää kansallista tukea, kuten Saksassa tehdään. EU-alueella elektrolyyseri-investoinnit ovat edellä lähialueisiin verrattuna. Jos haluaa ensimmäisenä markkinoille, pitää toimia nyt. Se, että voisimme tehdä ja toimittaa vetyä tehokkaasti, tuo kilpailuetua. Tarvitaan tutkimusohjelmia tehokkaan infrastruktuurin luomiseksi.

Vaalisyklien yli ulottuvat, poliittisten puolueiden yhteiset suunnitelmat ja sopimukset uusiutuvaan vetyyn liittyen voisivat olla hyödyllisiä. 4-vuotinen vaalikausi on liian lyhyt pitkän tähtäimen tavoitteiden toteuttamiseen.

Mitä jos uusiutuvaa energiaa kaikkialla maailmassa hyödynnettäisiin laajemmin? Maailma voisi näyttää varsin erilaiselta. 

Fossiilista energiaa, öljyä ja maakaasua, on vain siellä täällä. Siksi siihen kietoutuu valtaa. Energiaa kaivetaan jostakin ja kuljetetaan kauas. Se on kallista, mutta rikastuttaa harvoja. Toiset valtiot ovat riippuvaisia tuosta energiasta ja maksavat.

Kun taas uusiutuvaa energiaa on kaikkialla: geotermistä voimaa, merivoimia, muuta vesivoimaa, tuuli- ja aurinkoenergiaa, biomassoja. Joka paikassa on jotakin. Kun raha ei valu fossiilisen energian ostamiseen ulkomailta, rahalliset varat voivat mennä sen sijaan maan kehitykseen.

Uusiutuvasta energiasta ja vedestä valmistettava vety lisää vaihtoehtoja tulevaisuudessa ja saattaa osaltaan järjestellä maailmaa erilaiseksi.

Ehkä ei yksittäisissä rakennuksissa, mutta kenties naapurustoissa voi olla omaa vedyntuotantoa. Vetyä voi tuottaa sadevedestä ja aurinkopaneeleilla kerätystä, ylijääneestä aurinkovoimasta.

Tietysti esimerkiksi turvallisuuteen liittyviä haasteita on vielä ratkottavana, jos pihamaan alla ajatellaan olevan vetytankki. Mutta vetytankin ansiosta esimerkiksi kortteli voi sijaita keskellä metsää ja tulla toimeen ilman, että sinne pitää vetää kalliita sähköpiuhoja.

Aallon yleisöluennosta kertovan artikkelin ensimmäinen osa löytyy täältä: Uusiutuvalla vedyllä voi olla tärkeä osa EU:n vihreässä siirtymässä – Kvs-säätiö. Artikkeli on tehty osana Tulevaisuus ja toivo – EU Euroopan rakentajana -hanketta (2024). Hanke on rahoitettu valtioneuvoston kanslian myöntämistä valtionavuista kansalaisjärjestöjen Eurooppa-tiedottamiseen. 

Pami Aalto

• Kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa
• Kiinnostui energiapolitiikasta työskennellessään Venäjä-tutkijana. Ensin kiinnosti maakaasu ja öljy, esimerkiksi niihin kytkeytyvä valtapeli. Sittemmin huomio kiinnittyi uusiutuvaan energiaan, jota on kaikkialla, ja johon liittyy muutosmahdollisuuksia siinä valtapelissä.
• Kohokohtia uran varrella ovat olleet mahdollisuudet puhua yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta energiateollisuuden tilaisuuksissa ja Venäjän-työmatkojen aikaiset, joskus erikoisetkin tilaisuudet, joissa tapasi esimerkiksi oligarkkeja.
• Harrastaa urheilua: uinti- ja hiihtokilpailuja sekä jalkapalloa

Artikkelin kirjoittajasta lyhyesti

Hanna Hirvonen on Joensuussa asuva vapaa toimittaja. Hän kirjoittaa suomalaisiin lehtiin ja verkkolehtiin, useimmiten erilaisten liittojen ja järjestöjen lehtiin. Suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat Lähi-itä, erityisesti Libanon, ja pakolaisuus, maahanmuutto, kotiutuminen Suomeen sekä runoilmiöt ja rauhan rakentaminen.