Johanna Vuorelma: ”Vertaisarviointi on tieteen keskeisintä ydintä”

Vertaisarvioinnin avulla varmistetaan, että julkaistava tutkimus vie tieteellistä tietoa eteenpäin mahdollisimman kestävällä pohjalla, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma. Juttusarjassa tiedeyhteisön #Vertaisarvioin-kampanja tuo esiin tutkijoiden ajatuksia tieteen laadun varmistamisesta.

”Tieteessä pyritään jatkuvasti lähemmäs täsmällisempää tietoa – päinvastoin kuin uskonnoissa. Uskonnot ovat dogmaattisia, eikä niissä pyritä lähtökohtaisesti tarkastelemaan kriittisesti sitä, mitä on aikaisemmin sanottu. Tietyt totuudet pysyvät, vaikka maailma muuttuu. Tiede puolestaan kehittyy siten, että tiedeyhteisön sisällä jatkuvasti korjataan ja täydennetään sitä, mitä on aikaisemmin tutkittu ja sanottu, mihin johtopäätöksiin on päädytty.

Vertaisarviointiin liittyen olen toiminut kolmessa eri roolissa: vertaisarvioitavana tutkijana, muiden tekemien tutkimusten arvioijana sekä hyviä vertaisarvioijia etsineenä tieteellisen lehden päätoimittajana.

TUNTUI HIENOLTA, kun aikoinaan sain ensimmäisen kutsun vertaisarvioijaksi. Koin, että minut oli huomattu ja minua arvostettiin osana tutkijayhteisöä. Nykyisin pyyntöjä tulee viikoittain niin paljon, että jokin teksti on aina odottamassa arviointia. Vaatii aika paljon tasapainottelua eri tehtävien välillä, jotta löytää tarpeeksi aikaa vertaisarviointiin.

Koin, että minut oli huomattu ja minua arvostettiin osana tutkijayhteisöä.

Jokainen tutkija joutuu päättämään, minkä verran vertaisarvioi. Yleensä nuoremmat tutkijat arvioivat enemmän ja urallaan pidemmälle ehtineet vähemmän. On vähän harmillista, että se menee näin. Toivoisin, että kaikki jaksaisivat pitää aktiivisen vertaisarvioinnin osana työtään, koska hyvin meritoituneita arvioijia tarvitaan. Tosin pitkä uratausta ei välttämättä korreloi vertaisarvion laadun kanssa. Juuri väitellyt nuori tutkija saattaa arvioida käsikirjoituksen todella huolellisesti ja antaa tarkat, laadukkaat arviot.

PARHAAT VERTAISARVIOINTIKOKEMUKSET ovat sellaisia, kun pääsee arvioimaan todella hyvin ja oivaltavasti tehtyä tutkimusta, josta voi antaa positiivisen arvion. Ilahdun erityisesti siitä, jos tekstissä on käytetty kieltä taitavasti. Tutkijoista löytyy paljon hyviä kirjoittajia, jotka osaavat panostaa siihen, että kieli on mahdollisimman kaunista ja selkeää. Kapulakielen käyttö ja asioiden monimutkaistaminen kielivät mielestäni epävarmuudesta ja siitä, että johtopäätös on jäänyt kirjoittajalle hämäräksi.

Kapulakielisyys kertoo epävarmuudesta ja päätelmien hämäryydestä.

Tieteellisen lehden päätoimittajana on ollut ilahduttavaa huomata, että tutkijat haluavat tehdä arvioita lehdelle, vaikka valintoja joudutaan tekemään aikataulusyistä. Vertaisarvioijia on välillä vaikea saada, koska vertaisarviointia tehdään oman työn ohessa ja yleensä myös täysin ilman korvausta. Kannustan kuitenkin kaikkia tutkijoita osallistumaan vertaisarviointiin ja näkemään sen merkityksen omassa työssä. Asian voi ajatella myös niin, että jos ei itse arvioi, ei voi odottaa, että joku toinen arvioi omaa tutkimusta.

Jokainen voi myös miettiä, mitä haluaa priorisoida, kun vertaisarviointipyyntö tulee. On aivan perusteltua vaikka päättää, että vertaisarvioi vain avoimesti saatavilla oleviin tieteellisten seurojen julkaisuihin eikä laisinkaan isoille, kansainvälisille kustantamoille, jotka tavoittelevat pelkkää taloudellista hyötyä siitä työstä, jota me teemme korvauksetta.”

Haastattelu: Suvi Ruotsi

Oma tiedonlähteeni

• Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaisema Politiikka-lehti on Suomessa se politiikan tutkimuksen keskeinen areena, joka on myös avoimesti luettavissa. On tärkeää pitää kiinni suomenkielisistä tiedejulkaisuista. Ne ovat vaarassa, koska tutkimus on nykyisin niin kansainvälistä. Jotkut tutkijat haluavat kirjoittaa pelkästään kansainvälisiin, englanninkielisiin julkaisuihin. Kansainvälinen tiedekeskustelu on tärkeää, mutta peräänkuulutan myös suomalaista näkökulmaa ja kotikielistä keskustelua tieteellisistä kysymyksistä.

Johanna Vuorelma

• on yliopistotutkija Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa ja valtio-opin dosentti Turun yliopistossa.

Lisää aiheesta :

• Isopahkala-Bouret, U. (2024). Tiedejulkaisemisen monimuotoisuutta vahvistetaan vapaaehtoisvoimin. Aikuiskasvatus, 44(3), 166–167.