Kahden kansan välissä
Paikallinen toimittaja Hayat Hamdan ja Kaisu Sofia Kinnunen keskustelivat journalismista ja kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä toimittajien keskuudessa. Kuva:Hayat Hamdan
Paikallinen toimittaja Hayat Hamdan ja Kaisu Sofia Kinnunen keskustelivat journalismista ja kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä toimittajien keskuudessa. Kuva:Hayat Hamdan
On inhimillistä, että olemme erityisen kiinnostuneita lähellämme tapahtuvista asioista. Silti eurosentrinen katse on tärkeää tiedostaa ajattelussamme ja valinnoissamme, kirjoittaa vapaaehtoinen kouluttaja Kaisu Sofia Kinnunen.
Matkustan taksin kyydissä vuoristoisessa Ramallahissa. Tie mutkittelee, edessä on nousuja ja laskuja. Oliivipuut vilisevät ohi, aurinko kelluu maisemassa kuin appelsiini.
Nuori taksikuski alkaa puhua Ukrainan sodasta, kun kerron tulevani Suomesta. Hän korostaa, miten hienoa on, että Euroopassa ollaan sodan suhteen solidaarisia ja valmiita auttamaan ukrainalaisia kaikin tavoin.
Mutta sitten taksikuski kysyy: “Who would care about our things?”
En osaa vastata hänelle mitään järkevää.
Rakastan kuunnella palestiinalaista räppiä. Illalla nukkumaan mennessä päässäni alkaa pyöriä brittiläis-palestiinalaisen räp-artisti Shadia Mansourin kappale nimeltään “We have to change”. Kappaleessa räppää myös syyrialais-amerikkalainen Omar Offendum.
“Arabien verta vuodatetaan vielä, mutta ketään ei ikinä kiinnosta”, kuuluu kyseisen kappaleen eräs riimi vapaasti suomennettuna.
Riimi jää mieleeni vellomaan.
Eurosentrinen solidaarisuus
Vuonna 2015 Eurooppaa koskettivat Pariisissa tapahtuneet terrori-iskut. Euroopan maat osoittivat silloin solidaarisuutta Ranskalle esimerkiksi valaisten kaupunkien julkisia rakennuksia maan lipun värein. Facebookin käyttäjät osoittivat myötätuntoa profiilikuvien filttereillä, joissa loistivat Ranskan lipun värit #PrayForParis -hashtageineen.
Pariisin iskuja edeltäneinä päivinä tapahtui kaksi muuta tuhoisaa, useiden siviilien henkiä vaatinutta terrori-iskua, Irakissa ja Libanonissa. Libanonissa teko oli verisin sisällissodan loppumisen jälkeen.
Pohdimme tuolloin ystäväni kanssa, että Al-Qaidan ja Isiksen terrori-iskut ovat olleet arkea Irakissa jo vuodesta 2003 lähtien. Kuitenkaan kauhean moni eurooppalainen ei ole vaihtanut Facebook-profiiliaan – tuolloin tai nykyään – Libanonin tai Irakin lipun väreihin.
Tai Palestiinan lipun väreihin.
Tässä yhteydessä voidaan puhua eurosentrisyydestä eli eurooppalaisen ja euroamerikkalaisen maailman pitämistä muita maanosia ja kulttuureita tärkeämpinä.
On inhimillistä, että olemme erityisen kiinnostuneita lähellämme tapahtuvista asioista. Silti eurosentrinen katse on tärkeää tiedostaa ajattelussamme ja valinnoissamme. Mihin asti katseemme ulottuu? Voisiko katse hetkittäin suuntautua kauemmas?
Uutisvirta Lähi-idästä Suomeen pulppuaa konflikteja
Keskustelen reissumme viimeisenä päivänä työstämme paikallisen toimittajakollegan kanssa betlehemiläisen yliopiston puutarhassa.
Kollegani on kiinnostunut siitä, miten Palestiina ja ylipäätään Lähi-itä esitetään suomalaisessa mediassa. Vastaan, että kokemukseni mukaan suomalaisen median Lähi-itää koskeva uutisvirta pulppuaa usein uutisia konflikteista.
“Oh no, we have so much more here”, hän toteaa.
Kerron hänelle, että meillä ei ole Palestiinassa tai koko Lähi-idässä kirjeenvaihtajaa tällä hetkellä. Tiedonsaanti lepää freelance-toimittajien ja kansainvälisten uutistoimistojen varassa.
“Really? Is that really true?” hän ihmettelee.
Kerron, että myös omasta mielestäni asia on harmillinen.
Puutarhassa laskevan auringon valossa palestiinalainen kollegani toteaa, että suomalaiset toimittajat voisivat tehdä tiivistä yhteistyötä paikallisten toimittajien kanssa.
”We will help, in every way”, hän sanoo.
Vastaan, että tulen takaisin pian.
Kaisu Sofia Kinnunen
- Ihmisoikeusaiheisiin erikoistunut toimittaja ja koulutukseltaan myös opettaja.
- Opettaa Palestiinassa mm. ihmisoikeuksia ja sitä, miten opiskelijat voisivat opettaa medialukutaitoa jatkossa muille.
- Rakastaa palestiinalaista räppiä, tuoretta minttua, oliivipuita, hummusta ja maqlubaa.
