Kahden kansan välissä
Monet Palestiinassa laajalti käytössä olevat opetusmetodit eivät tulisi kysymykseen Suomessa, kirjoittaa Palestiinan medialukutaitohankkeen vapaaehtoinen Meri Eskola.
Istumme iltapäivän auringolta varjossa Betlehemin katolisen yliopiston rakennuksen kivetyllä pihalla, kouluttajaopiskelijat ovat kerääntyneet puolikaareksi palestiinalaisopettajan ympärille.
Yksi opiskelijoista, aikuinen neljän lapsen isä ja ansioitunut journalisti, pyydetään luokan eteen esiintymään. Lyhyen esityksen jälkeen harmaantunut, arvovaltaa uhkuva opettajaherra ryhtyy arvioimaan oppilaan vaatetusta, esiintymistä ja äänenkäyttöä.
En ole varma, mitä tilanteessa oikein tapahtuu, sillä usein toisten puheesta katoaa punainen lanka tulkin käytön vuoksi. Itse olin tullut paikalle siinä uskossa, että luennon aiheena ovat parhaat opettamismetodit, mutta olen minä ennenkin ollut väärässä.
Sen sijaan ulkona istumisen syy on selvä: sähkökatkos.
Siitäkin olen varma, että tällaisia opetusmetodeja aikuisille sovellettuna harvemmin Suomessa enää näkee. Toivottavasti. [laatikko]
TÄÄLLÄ PALESTIINASSA opettaja on totisesti yhä herra talossa. Viikon aikana olen nähnyt hänen nuhtelevan, komentavan ja määräilevän opiskelijoita. Toisinaan meno tuntuu niin holhoavalta, etta heikompaa hirvittää. Silloin kun alentuva suhtautuminen kohdistuu meihin länsimaisiin naisiin, on vaikea tietää, mitä ajatella.
Epäilemättä opettajallamme olisi muutama sananen sanottavaan myös suomalaisista opetusmetodeista.
Itse esimerkiksi onnistuin harmistuttamaan paikallisen tulkimme tiuskaisemalla kerran luentoni aikana turhan rivakasti eikä katsekontaktin määrä kuulijoihini varmasti läpäisisi professoriherran seulaa. Karismaattisimmillaan hän itse muistuttaa kulttijohtajaa, jonka myymistä aatteista voisin ostaa tuotapikaa jokaisen.
OPPILAIDENKIN KAYTÖS eroaa suomalaisesta. Kun tehtäviin haetaan vapaaehtoisia tai jotakin asiaa pitää julkisesti kommentoida, lähes kaikki luokan palestiinalaiskäsivarret ovat salamana pystyssä.
Palestiinalaisia ei tarvitse kahta kertaa kehottaa kertomaan mielipiteensä, vaan niitä kuulee silloinkin, kun ei tarvitsisi. Toisinaan puheenvuorot jankkaavat samaa asiaa, kuin mitä edellinen puhuja on juuri sanonut.
Asioiden pohtiminen on hankalaa, sillä opettajajohtoisiin kouluympäristöihin tottuneet paikalliset hakevat usein oikeaa vastausta – eivät välttämättä oivallusta.
Kun eräässä monimutkaisessa suunnittelutehtävässä lohdutin palestiinalaisosallistujaa, ettei projektin 15 minuutin loppuesityksestä tarvitse ottaa stressiä, hän katsoi minua kummissaan ja huudahti: “Kaikki tämä suunnittelun vaiva – emmekä saa lopuksi kuin 15 minuuttia esiintymisaikaa!”
Suomalaiselle esiintyminen ei olisi ollut palkinto.
Meri Eskola
- on 45-vuotias vapaa toimittaja.
- opettaa Palestiinassa medialukutaitoa.
- Mitä mielessä: “Katselin illalla Betlehemin taivaalla tähteä. Epäilin ääneen, katsonko sittenkin satelliittia. ’Se olisi aivan meidän tuuriamme täällä Länsirannalla’, hymähti paikallinen.”
