Muurien rajaama Betlehem on kaupunki, josta jokainen luulee tietävänsä jotain, kertoo mediakouluttaja Elisa Kannasto.
Kansanvalistusseuran mediakoulutushankkeen kouluttajat raportoivat Palestiinasta sanoin, kuvin ja videoin.
Kun kerron Suomessa, että matkakohteeni on Betlehem, reaktiot vaihtelevat. Jotkut huokaavat kunnioituksesta tai innostuvat paikan satumaisuudesta. Toisissa poliittinen konflikti taas herättää huolta.
Tuhansien vuosien historia, Raamatusta tutut tarinat ja median välittämät konfliktiuutiset tekevät kaupungista mielikuvissamme kaikkea muuta kuin arkisen. Reaktio riippuu siitä, mitä ja miten paljon toinen osapuoli tietää alueen tilanteesta, vai perustuuko ajattelu vain mielikuviin.
Betlehemiin tullessa voisi yhtä hyvin kertoa olevansa matkalla Muumilaaksoon − niin paljon mystiikkaa liittyy tähän sympaattiseen pikkukaupunkiin.
Mediakoulutusryhmämme lentomatka Tel Aviviin päättyi viime perjantaina iltakymmeneltä. Nappasimme kentältä pikkubussin, serviisin, joka kuljetti meidät Jerusalemin ja Betlehemin väliselle tarkastuspisteelle. Koska pikkubussi ei voi ylittää checkpointia, tilasimme toiselle puolelle taksin, joka ajoi meidät perille Betlehemiin.[laatikko]
Taksimatka pieniä mutkaisia katuja pitkin hotellille herätti todellisuuteen. Täällä ollaan, todellisessa kaupungissa, todellisten ihmisten keskellä. Taksikuski Mohammed kertoi tottuneesti paikallisesta poliittisesta tilanteesta. Betlehem ei olekaan satukaupunki vaan ihan oikea ihmisten asuttama paikka.
MONI TUNTEE BETLEHEMIN kaupunkina, jossa Raamatun mukaan Jeesus syntyi. Se saattaakin olla niitä harvoja paikkoja, joista vielä nykyään on enemmän piirrettyjä kuvia kuin valokuvia. Suunnistamme mutkaisilla kaduilla ilman karttaa, sillä tarkan kartan löytäminen Betlehemistä olisi mahdoton tehtävä Tom Cruisellekin.
Betlehemin mystisyys katoaa nopeasti arkielämään, vaikka joitakin mielikuvia vierailu vahvistaa. Naiset verhoutuvat huiveihin, ja tiettyinä kellonaikoina kaupungissa kaikuu megafoneilla vahvistettu rukouskutsu. Vihannekset ja hedelmät täyttävät värikkäät toripöydät. Kaikkialla on historiaa huokuvia muureja ja rakennuksia sekä epätasaisia katuja. Kaiken historiallisen rinnalla on arki, jossa voi kohdata uskomattoman hyväsydämisiä ihmisiä ja kuulla aitoja tarinoita elämästä.
BETLEHEMILLÄ ON TOISETKIN, modernit kasvot. Kuntosalin vierekkäisillä juoksumatoilla juoruilevat naiset, Spotify-hittejä tykittävät uudet bemarit tai joka kahvilasta löytyvä wifi-yhteys tuskin tulevat ensimmäisenä mieleen Raamatun tarinoiden kaupungista. Modernien italialaisravintoloiden ja Starbucksin rinnalla voi hankkia voimaissia tai falafeleja kauppiailta katujen varsilla.
Betlehemissä toimii maan vanhin yliopisto, jonka upeassa puutarhassa paikalliset opiskelijat nauttivat Nutellalla täytettyjä lettuja kahvitauoillaan. Naistenpäivänä naisopiskelijat kantavat käsissään kukkia. Viheristutukset luovat tunnelmaa. Kehitysyhteistyövaroilla rahoitetut nykyaikaiset tilat ja laitteet tukevat koulutusta.
Kaikki ei ole akateemisessa ympäristössäkään kuin Muumilaakson turvassa. Yliopistosta valmistuneista palestiinalaisnuorista työttömänä on 60 prosenttia. Luku asettaa nopeasti Suomen tilastot uuteen valoon. Erityisesti naisten on vaikea työllistyä, vaikka heitä onkin opiskelijoista 75 prosenttia.
Jonossa yliopistolle matkaavan kouluttajaryhmämme iholla kimmeltää aurinko – sama aurinko kuin Suomessa – mutta jotain mystistä siinäkin on. Maaliskuisessa Betlehemissä aurinko nousee puoli seitsemältä ja laskee kuuden aikaan. Sama aurinko näkee Israelin ja palestiinalaisten ristiriidat, mutta paistaa silti molemmille.
Blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa huhtikuun loppuun saakka.
Teksti: Elisa Kannasto
Kuvat: Anna Tervahartiala
Aiemmin Soulissa:
- Viestintäkin on rauhantyötä
- Turvallistamisen luvattu maa
- Kansanvalistusseura kehittää mediasivistystä Palestiinassa
Elisa Kannasto
- on kolmikymppinen suomen kielen ja viestinnän opettaja Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa
- opettaa mediakoulutushankkeessa vaikuttamisviestintää ja sosiaalisen median markkinointia.
- ”Meillä on paljon opetettavaa muille tavassamme toimia organisoidusti ja systemaattisesti. Tähän vastapainona me voisimme opetella tiettyä rentoutta ja joustavuutta − ei aina tarvitse olla paniikissa, jos kaikki ei suju käsikirjoituksen mukaan.”