Sydämen sivistys on ajatonta

Kansansivistyksen uranuurtaja Vera Hjelt muotoili ajatuksensa esitelmäksi itsekasvatuksesta. Arkisivistyksen digikirjastossa julkaisu on kaikkien luettavissa.

Nina Hjelt lehteilee julkaisua Itsekaswatus – kansantajuinen esitelmä tiedekeskus Sopessa. Kirjanen on Vera Hjeltin kynästä ja Kansanvalistusseuran kustanne vuodelta 1898.

Vera Hjelt (1857–1947) teki elämäntyönsä muun muassa opettajana, tehtaanjohtajana, kansanedustajana ja museonjohtajana. Kansalaisaktivistina hän paneutui ajankohtaisiin kysymyksiin eikä tyytynyt vain ideoimaan ratkaisuja vaan vei niitä käytäntöön.

Kuten voi päätellä, Hjeltit ovat samaa sukua ja sattumoisin vieläpä samalla sivistyksen tontilla. Välissä vain on sukupolvia.

”Vera oli äidinäitini isänisänisän serkun tytär, siis äidinäitini isänisän pikkuserkku”, Kvs-säätiön elinikäisen oppimisen asiantuntija kertoo.

Mikäpä olisikaan parempi paikka tutkailla itsekasvatusta puolustavaa julkaisua kuin sivistymiselle ja oppimiselle omistettu Soppi, joka toimii Kvs-säätiön tiloissa. Nurkassa oleva, tuoreen puun tuoksua ympärilleen levittävä höyläpenkki, sivistyspioneerin elämäntyöstä muistuttaa. Sen äärellä sopii pohtia, mitä annettavaa kirjasella on meidän ajallemme.

Kansansivistäjän värikäs elämäntyö

Vera Hjelt oli aktiivinen esitelmien pitäjä ja kirjoitti niin sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä pieniä kirjasia kuin myös satukirjoja ja oppikirjoja. Hänet tunnetaan vammaisten lasten ja nuorten Vamlas-säätiön ja Marttaliiton alkuunpanijana sekä Suomen naisyhdistyksen aktiivina.

”Itsekaswatus avaa kansansivistäjän eläväistä ja oivaltavaa ajattelua. Se on monipuolisesti sivistyneen voimanaisen ja esikuvan värikäs ja puhutteleva kuvaus itsen kehittämisestä”, Nina Hjelt luonnehtii.

Tulevaisuudessa julkaisu on kaikkien vapaasti saatavilla Arkisivistyksen digikirjastossa, johon tallennetaan Kansanvalistusseuran varhaisia julkaisuja.

Kirjasessaan Vera Hjelt sitoo itsekasvatuksen kotiin, kotikaupunkiin ja isänmaahan. Siihen kuuluvat sydämen sivistys, ymmärryksen kasvatus sekä ruumiin kasvatus ja hoito. Sydämen sivistys on omien luonteenpiireiden jalostamista, ja siinä pyrkimyksenä on esimerkiksi voittaa itsepäinen luontomme, hillitä kiivautta, olla ahkera, pyyteetön ja järkevä”, Nina Hjelt tiivistää.

Hjelt nojasi Raamattuun ja rakkauden kaksoiskäskyyn. Vaikka lähimmäisen rakastaminen itsensä tavoin oli tavattoman paljon vaadittu, sitä kohti oli syytä pyrkiä.

Kenellä on vastuu kasvatuksesta?

Aikamme self help -kirjallisuus sysää vastuun hyvinvoinnista ja menestyksestä pitkälti yksilölle. Sen peilissä Itsekaswatuksen opit kuulostavat osin vanhanaikaisilta. Mutta vain osin.

”Maailma on avautunut, eikä peräänkuulutettu nöyrä ja askeettinen hyveellisyys vastaa nykyihmisen käsitystä ihanneyksilöstä. Esimerkiksi ajatus sivistyksestä kirjaviisautta laajempana asiana elää puolestaan edelleen vahvana”, Hjelt sanoo.

Ajankohtaista on senkin pohtiminen, kenellä on vastuu kasvatuksensa. Ei ainakaan yksin kodilla ja koululla, vastaa Vera Hjelt.

”Onko kasvatus ja oppiminen virallisissa instituutioissa toteutuva asia vai katsommeko aihetta laajemmin? Mikä on yhteiskunnan vastuu, mikä yksilön? Millaiseksi ymmärrämme sivistyksen ja ihanteellisen ihmisen omassa ajassamme?”

Nykyisen osaamispuheenparren korvaaminen kasvatuksella ja itsekasvatuksella on Nina Hjeltistä virkistävää.

”Sivistys ja kasvatus ovat laajempia käsitteitä, jotka sisältävät eettisen toimijuuden kehittämisen.”

Se sopii tiedekeskus Sopen välittämään viestiin: sivistys on yhteinen ponnistus, johon jokainen yhteiskunnan jäsen osallistuu.

Teksti / Terhi Kouvo, kuva / Nina Hjeltin arkisto

Arkisivistyksen digikirjasto -hanketta rahoittaa Suomen tiedekustantajien liiton Kopiosto-korvauksilla. Kuin silloin ennen -sarjassa seurataan digitoinnin etenemistä.