Luokkahuoneessa opiskelijat voivat keskittyä kriittiseen journalismiin

Yhteistyö palestiinalaisten kouluttajien kanssa oli vaivatonta, kirjoittaa medialukutaito-opetushankkeessa vapaaehtoisena työskennellyt toimittaja Saara-Miira Kokkonen.

Journalismin opiskelijat ovat mahtavia ja samalla erittäin epäkiitollisia opetettavia: alalle hakeutuvat ovat valmiiksi uteliaita ja kriittisiä, nuoret opiskelijat usein opettajiaan skarpimpia.

Sain todeta tämän jälleen, kun pääsin ensimmäistä kertaa itse toimittajana kouluttamaan alan opiskelijoita. Vain joistain kulttuurieroista sekä tulkkauksesta huomasi sen, että opiskelijat olivat palestiinalaisia.

Olin ensimmäistä kertaa Kvs-säätiön medialukutaito-opetuksen vapaaehtoiskouluttajana. Muistan vielä hyvin omat opiskeluaikani, ja osasin odottaa innokkaita journalistinalkuja.

Etukäteen minua kuitenkin mietitytti: millaista journalismia Palestiinassa tehdään Suomeen verrattuna? Voimmeko löytää yhteisymmärryksen eettisen journalismin tekemisestä sekä kriittisestä medialukutaidosta?

Olin suotta huolestunut. Aktiiviset ja motivoituneet kolmannen vuoden journalismin opiskelijat olivat usein enemmän ajassa kiinni kuin minä jo työelämään kankeutunut toimittaja. Eroavaisuuksien vertailu oli mielenkiintoista ja molemmin puolin opettavaista.

Erityisen ilahduttavaa oli se, että opiskelijoiden aktiivisuus paistoi etäyhteyksien läpi, eikä Palestiinan sotatila näkynyt luokkahuoneessa. Sodasta, Gazasta, miehityksestä ja Länsirannan tilanteesta kyllä keskusteltiin paljon, mutta usein journalismin näkökulmasta: millaisia juttuja ja millaisista näkökulmista opiskelijat haluaisivat aiheita käsitellä.

Vaivatonta yhteistyötä

Kamppailin ennakkoon koulutusasetelman kanssa. En halunnut luennoida palestiinalaisopiskelijoille yläpuolelta suomalaisista ja länsimaisista journalismin käytännöistä. Toiveeni oli vastavuoroinen yhteistyö ja näkökulmien jakaminen. Ilokseni tämä toteutui keskustelupainotteisissa opiskelupäivissä. Myös länsimäinen media sai ansaitsemaansa kritiikkiä opiskelijoilta.

Meidät otettiin Betlehemissä avoimesti vastaan videoyhteyden päässä. Yhteistyö palestiinalaisten kouluttajaparien kanssa oli vaivatonta. Oli hienoa huomata, että jaoimme samat tavoitteet opetuksesta.

Palestiinalaisten opettajien vinkeistä päädyin kertomaan opiskelijoille paljolti omasta työstäni. Millaiset asiat työhöni vaikuttavat ja millaisia valintoja työssäni teen? Myös Suomen media oli palestiinalaisista kiinnostavaa.

Kolmannen vuoden opiskelijat ovat jo pitkällä opinnoissaan, ja heillä on jo työkalut kriittisen journalismin tekemiseen. Monet asiat olivat kertausta tai uusien näkökulmien tarjoamista. Esimerkiksi tekoäly on nuorille jo aivan arkinen työkalu, mutta tärkeää oli keskustella sen eettisestä ja kriittisestä käytöstä journalismissa. Myös mobiilijournalismi oli tuttua, mutta käytännön harjoitukset antoivat ehkä jotain uutta sen tekemiseen.

Kurssimme oli lyhyt ja intensiivinen, ja vielä olisi ollut paljon, mistä keskustella. Pidin kuitenkin tärkeimpänä sitä, että pääsin antamaan eväitä ja vinkkejä eteenpäin tuleville toimittajille.

Loppujen lopuksi oli hienoa huomata, että kurssiviikolla keskityttiin journalismiin ja kriittiseen medialukutaitoon. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta luokkahuone oli turvallinen tila, missä sai opiskella ja nauttia yhdessä oppimisen ilosta niin etänä kuin läsnä.

Saara-Miira Kokkonen

• Osallistui Kattava medialukutaito-opetus Palestiinassa -hankkeen koulutukseen syksyllä 2024
• Työskennellyt uutistoimittajana STT:ssä, Ylellä ja Turun Sanomissa
• Koulutti palestiinalaisia opiskelijoita medialukutaidosta, ammatti- ja mobiilijournalismista sekä tekoälystä journalismissa
• Savonlinnalainen, joka viettää aikansa mökillä Saimaan rannalla tai reissun päällä