Kahden kansan välissä
Kun ulkomaalainen etsii uutisia Palestiinan englanninkielisestä mediasta, kuva alueesta jää yksipuoliseksi, kirjoittaa Palestiinan medialukutaitohankkeen vapaaehtoinen Sanna Pekkonen.
Ennen kahden viikon matkaamme Länsirannalle olisin halunnut lukea, mistä palestiinalaisten kahvipöydässä puhutaan ja millaiset ihmiset ja arkiset asiat ovat esillä alueen jännitteiden rinnalla.
Se jäi kuitenkin aikeeksi, sillä englanninkielisessä paikallismediassa Palestiinan ja Israelin välinen konflikti hallitsee kaikkia aiheita. Uutiset kertovat palestiinalaisten pidätyksistä ja yhteenotoista Israelin sotilaiden kanssa. Jopa ulkomaanuutiset käsittelevät lähinnä ulkovaltojen kannanottoja konfliktiin. [laatikko]
Pidätysten ja muiden yhteenottojen yksityiskohtainen raportointi nimiä ja kuvia myöten hätkähdyttää suomalaiseen yksityisyydensuojaan tottunutta. Kurssitoverimme eli palestiinalaiset toimittajat ja media-ammattilaiset vastasivat ihmettelyyn ja kertoivat pitävänsä tärkeänä esimerkiksi pidätysten ja ihmisoikeusrikkomusten dokumentointia. Nimet halutaan esiin, jotta tiiviissä yhteisössä tiedettäisiin, kenestä on kyse – ja jotta kukaan ei varastaisi toisen ”kunniaa”.
PALESTIINALAISTEN KOLLEGOIDEMME mielestä tarvetta olisi silti muillekin uutisaiheille.
Olimme ideoineet suomalaisten vapaaehtoisten kanssa tehtävän, jossa pyysimme palestiinalaisia toimittajia pohtimaan, millaisia juttuja he haluaisivat nähdä lisää paikallisessa mediassa ja millaisilla jutuilla he myisivät lehden naisille tai miehille. Etukäteen jännitin vähän paikallisten suhtautumista tehtävänantoon, mutta tuloksena syntyi pitkä lista aiheista laidasta laitaan ja paljon intoa uusiin aiheisiin tarttumiseen.
Palestiinalaiset kertoivat haluavansa lisää juttuja esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, luonnosta, terveydestä, kulttuurista ja matkailusta. Tarvetta olisi heidän mielestään myös menestystarinoille ja lifestyle-journalismille, mutta toisaalta myös tutkivalle politiikan ja talouden journalismille sekä tasa-arvokysymysten kriittiselle tarkastelulle. Tehtävä herätti myös kiinnostavaa keskustelua esimerkiksi siitä, voiko vastuullinen palestiinalaismedia kertoa työmahdollisuuksista ulkomailla ja yllyttää jättämään kotimaan.
Toivomuslista oli kaikkiaan sellainen, että samanlaisen voisi hyvin lätkäistä suomalaisten mediapomojen eteen. Mutta jos Suomessa kamppaillaan rahoituksesta näistä aiheista kertovalle journalismille, voi jo kuvitella, miten vaikea tilanne on suurista työttömyysluvuista kärsivässä Palestiinassa.
TOIVON NÄIDEN AIHEIDEN kuitenkin pääsevän esiin mediassa, sillä jo kaksi viikkoa Länsirannalla osoitti, että alueella on tarjota paljon muutakin kuin konfliktiuutisointia. On vaihtoehtoisen musiikin festivaaleja, viinijuhlia, kaunista kädentaitoa, upeita matkailukohteita ja uusia yritysideoita.
Moni palestiinalainen kollegamme toivoi, että medialukutaitohankkeen tavallisille kansalaisille suunnatut koulutukset auttaisivat tuomaan esiin näitä toisenlaisia tarinoita palestiinalaista arjesta kansalaisjournalismin kautta. Toivon silti ideoiden päätyvän luokkahuoneen fläppitaululta myös ammattilaistoimittajien työhön, niin Palestiinassa kuin Suomessa.
Sanna Pekkonen
- on 27-vuotias taloustoimittaja.
- opettaa Palestiinassa medialukutaitoa.
- Mitä mielessä? ”Länsiranta voisi olla hipsterimatkustajien seuraava Berliini: tarjolla on ihanaa ruokaa, uniikkeja käsitöitä, sopivasti historiaa ja kaupunkikuvan rosoisuutta ja paljon tallaamattomia polkuja.”
