Millaista on kasvaa väitöskirjatutkijana asiantuntijaksi? Tutkijat avaavat keskustelun akateemisen maailman reunaehdoista

Väitöskirjatutkijan polku asiantuntijaksi on kivikkoinen ja sudenkuoppia täynnä – tai sitten se on suora ja kullalla silattu. Näin ilmenee Aikuiskasvatus-tiedelehdessä julkaistusta vertaisarvioidusta tutkimuksesta.

Tutkijat Anni Piironen, Minni Matikainen ja Minna Maunula tekevät tiedeartikkelillaan näkyväksi ja ymmärrettäväksi ehtoja, jotka rajaavat väitöskirjatutkijan matkaa asiantuntijaksi.

”Nostamme tutkimuksellamme keskusteluun väitöskirjatutkijoiden kokemukset asiantuntijana toimimisen mahdollisuuksista ja haasteista sekä niiden vaikutuksista tohtoroituvien uriin kaikessa raadollisuudessaan”, tutkijat perustelevat.

Tutkimus ”Väitöskirjatutkijat akateemisessa maailmassa” on julkaistu Aikuiskasvatus-tiedelehden tuoreimmassa numerossa. Sen voi lukea vapaasti verkossa.

Reunaehdot rajaavat polkua

Akateemisen maailman on kritisoitu perustuvan uusliberalistisille tavoitteille, joissa yksilöillä on arvoa vain järjestelmän osana. Tutkijakolmikko on samaa mieltä: tehokkuus ja tulosten tehtailu ohjaavat tohtorikoulutusta.

”Sen ydintavoite on tuottaa uusia asiantuntijoita ja uusintaa tutkittua tietoa. Tähtäin on ammattimaisten tutkijoiden valmistamisessa. Etenkin Pohjoismaissa ohjauksen väline on tohtorikoulujen tulosperusteinen rahoitus.”

Piirosen, Matikaisen ja Maunulan tutkimus perustuu kirjoitelmiin, joissa 54 tutkijaa kuvaa kokemuksiaan asiantuntijana toimimiseen sisältyvistä mahdollisuuksista ja haasteista. Niitä tutkijat kutsuvat reunaehdoiksi.

Esimerkiksi tutkijoihin kohdistuvat julkaisupaineet sekä kilpailu rahoituksesta ja ohjauksesta ovat systeemisiä reunaehtoja. Ne vaikuttavat oleellisesti tutkijan asemaan akateemisessa maailmassa.

”Lisäksi vaikutusta on henkilökohtaisilla reunaehdoilla. Jotkin niistä, kuten asenne ja tutkimustaidot ovat tutkijan omassa vallassa, mutta toisiin, kuten ikään, sukupuoleen tai kansallisuuteen tutkija ei voi itse vaikuttaa”, tutkijat havainnollistavat.

Kultapojista lannistujiin

Havaitsemistaan reunaehdoista tutkijat laativat neljä erilaista polkua, jotka määrittävät asiantuntijaksi kehittymistä.

Polkujen kulkijat he nimesivät kultapojiksi- ja tytöiksi, huijarisyndroomaisiksi, ”haamututkijoiksi” ja lannistuneiksi.

Siinä missä kultapoika tai -tyttö löytää varhain verkostoja, jotka kiinnittävät hänet akateemiseen urapolkuun ja asiantuntijayhteisöön, katkeroitunut haamututkija pysyy vuosienkin ilmaisen työn jälkeen ulkopuolisena akateemisen yhteisön reunamilla. Huijarisyndroomainen taas epäilee omia kykyjään, ja lannistuja luovuttaa lopulta.

Tunnistettavat  kokemukset

Aiemmin väitöskirjatutkijoita on tarkasteltu yksittäisestä, rajatusta näkökulmasta, kuten rahoituksen tai ohjauksen kannalta. Nyt huomio on kokonaisuudessa.

Tutkijat huomasivat, että systeemit ja henkilökohtaiset ehdot kietoutuvat toisiinsa etenkin ongelmatilanteissa. Silloin selvästi systeemiset haasteet kaatuvat yksilöien kannattaviksi.

”Jos rahoituksen saaminen takkuaa kovassa kilpailussa tai ohjaaja käyttää väärin valtaansa, väitöskirjatutkijan harjoittama mindfulness ja stressinhallinnan keinojen opiskelu eivät ole oikea tapa reagoida”, tutkijat havainnollistavat.

Uutta on sekin, että tutkimus tuo esiin väitöskirjatutkijoiden tunnekokemuksia, joita on yleensä tavattu jakaa kahvipöytäkeskusteluissa.

Aloitetaan käsitteistä

Kun väitöskirjatutkijan polun esteet on paikannettu, niitä voidaan ryhtyä purkamaan. Jo tietoisuus hiljaisista pelisäännöistä ja tavoista voi tutkijoiden mukaan auttaa kentällä navigointia ja työssäjaksamista.

”Aloitetaan vaikka yhdenmukaistamalla käsitteitä: väitöskirjatutkijan tittelin rinnalla puhutaan yhä jatko-opiskelijoista ja tohtorikoulutettavista”, tutkijat ehdottavat.

Tiedeyhteisön vireä keskustelu Twitter-yhteisöpalvelussa kertoo, että kokemukset ovat tunnistettavia. ”Väitöskirjatutkijat akateemisessa maailmassa” on myös kuluvalla viikolla kotimaisten tiedelehtien Journal.fi-palvelun luetuin artikkeli.

Anni Piironen, Minni Matikainen ja Minna Maunula toivovat, että heidän tutkimuksensa tavoittaa etenkin väitöskirjatutkijoiden ohjaajat. Sen lukemisesta hyötyvät muutkin akateemisessa yhteisössä toimivat.

”Samat uusliberalistiset käytännöt ulottuvat laajalle. Keskustelua aiheesta on jatkettava”, tutkijakollektiivi vaatii.

Kuva: Siora Photography / Unsplash

Lue tiedeartikkeli:

• Piironen, A., Matikainen, M. & Maunula, M. (2022). Väitöskirjatutkijat akateemisessa maailmassa: Kultapoikia, ”huijareita”, haamututkijoita ja lannistuneita. Aikuiskasvatus, 42(3), 198–212. https://doi.org/10.33336/aik.122022

Aikuiskasvatus

• on tieteenalansa ainoa kotimainen vertaisarvioitu tiedejulkaisu, jonka kustantavat Kvs-säätiö ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura (ATS).
• on luettavissa vapaasti verkossa tuoreeltaan ja koko historialtaan:
• oli Vuoden tiedelehti 2022 -kilpailun finalisti 
• sai Helsingin yliopiston aikuiskasvatustieteen opiskelijoilta Vuoden 2019 Aikuiskouluttajan tunnustuksen
• tuottaa yhdessä opiskelijoiden kanssa Sivistystä!-podcastia.

Lisätiedot:

• toimituspäällikkö Terhi Kouvo, terhi.kouvo@kvs.fi, 0400 396 437