Kahden kansan välissä
Yhdysvaltojen ja länsimaiden apu Palestiinalle on monelta kantilta ongelmallista, kirjoittaa Pohjois-Länsirannan Jeninissä kouluttava Aapo Laakso.
Palestiina on juhlallisten plakaattien maa. Joka päivä matkaajan silmiin osuu kylttejä, jotka julistavat esimerkiksi jonkin viemärin olevan lahjoitus Japanin kansalta, tai kyseisen kyläpahasen jalkakäytävien olevan korjattu saksalaisella rahalla. Vastikään Jerikon kaupungin keskustasta lähtevä tienpätkä maailman vanhimman kaupungin raunioille Tell Es-Sultaniin, suomeksi ’sulttaaninmäelle’, nimettiin vähintäänkin pömpöösisti Dimitri Medvedev Streetiksi. Taustalla oli luonnollisesti venäläinen raha.
Vuoden 1993 Israelin ja Palestiinan välisen Oslon rauhanprosessin jälkeen Palestiinalaisalueille on lapattu ulkomaista avustusrahaa asukasta kohden enemmän kuin mihinkään muualle maailmassa. Ylivoimaisesti suurin lahjoittaja on Yhdysvallat, joka on avustanut Palestiinaa yhteensä yli viidellä miljardilla dollarilla 1990-luvun puolivälistä alkaen. Vaikka pääosa rahasta käytetään muuhun kuin infrastruktuurin rakentamiseen, näkyy amerikkalaisten osuus paikan päällä parhaiten teiden varsilla. ”This Project is a gift from the American People”, julistaa ylivoimaisesti suurin osa kylteistä.
LAHJAHEVOSEN SUUSSA on kieltämättä hampaat kunnossa. Vuonna 2015 Yhdysvallat tuki USAID-ulkomaanapuvirastonsa kautta Gazan ja Länsirannan kehitystä 356 miljoonalla dollarilla. Lisäksi Yhdysvallat maksaa suoraa tukea palestiinalaishallinnolle ja Palestiinan turvallisuusviranomaisille.
Tukeen liittyy kuitenkin tiukkoja ehtoja, jotka rajoittavat palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta. Lisäksi ne pönkittävät maltillisemman Fatah-puolueen jäsenistä koostuvaa palestiinalaishallintoa, joka on pitänyt valtaansa Länsirannalla jo kymmenen vuotta ilman vaaleja.
Yhdysvaltojen tuki vaikutti myös siihen, että edelliset Palestiinassa käydyt parlamenttivaalit vuonna 2006 eivät johtaneet vallanvaihtoon. Vaalit voitti islamistinen Hamas-puolue, jonka Yhdysvallat ja Euroopan unioni luokittelee terroristijärjestöksi. Hamasin vaalivoiton jälkeen Yhdysvallat ja EU katkaisivat tukihanat, mikä johti hallinnossa kriisiin. Suurimpana kiistakapulana oli Hamasin kieltäytyminen tunnustamasta Israelin valtiota. Tilanne ratkesi lopulta vasta Hamasin ja sekulaarin Fatah-puolueen sopimukseen, jossa Hamas sai hallintaansa Gazan kaistaleen ja Fatah Länsirannan.
AVUSTUSRAHAN KANTAMISESSA Palestiinaan on nähtävissä muitakin ongelmia kuin Yhdysvaltojen palestiinalaishallinnosta ottama taloudellinen hapetusote. Osan mielestä Palestiinaan kanavoitu kansainvälinen apu vapauttaa Israelin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteesta, jonka mukaan miehittäjän tulee huolehtia miehitettyjen alueiden ihmisten hyvinvoinnista. Kun ulkomaista rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ei Israelin velvollisuuksista miehittämällään Länsirannalla käydä juuri keskustelua.
Suuri kysymys liittyy siihen, päätyykö apu todellisuudessa edes palestiinalaisille. Miehityksen sosioekonomisia vaikutuksia tutkineen israelilaisen ekonomistin Shir Heverin mukaan jopa 78 prosenttia Palestiinaan tarkoitetusta kansainvälisestä avusta päätyy Israelin talouteen.
SYY AVUN TEHOTTOMUUTEEN on yksinkertainen. Israelilla on vahva taloudellinen ote Palestiinalaisalueista. Lähes kaikki liikenne ja kuljetukset tapahtuvat Israelin kautta. Valtaosa kaikista mahdollisista tarvikkeista maitotuotteista betoniin tulee joko israelilaisilta firmoilta tai ainakin Israelin tullin kautta. Vaikka rakennettu valtatienpätkä hyödyttää palestiinalaisia välineellisesti, valuu taloudellinen hyöty siitä Israeliin.
Näin kansainvälisen avun vastaanottaminen voi jopa heikentää palestiinalaisten asemaa. Jos Yhdysvallat ja valtaosa muista länsimaista jatkavat Israelin kansainvälisen oikeuden rikkomusten seuraamista sivusta, ja jopa paikkaavat sen velvoitteita palestiinalaisia kohtaan taloudellisella tuella, ei Israelilla tule kiirettä lieventää miehitystä.
Yhdysvaltoja nykytilanne ja avun valuminen Israelin puolelle tuskin haittaa, sillä se ei ole tuominnut suurinta rauhanprosessin tiellä seisovaa estettä: Israelin laitonta siirtokuntarakentamista Länsirannalla. Viime vuonna Yhdysvallat myös pönkitti Israelin puolustusta lisäämällä valtiolle annettavaa sotilaallista avustusta 1 000 miljoonalla dollarilla. Vuosittainen apu on nyt yli neljä miljardia dollaria.
Kuva: Petri Kangas
Blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa vuoden loppuun saakka.
Aiemmin Soulissa:
- Kyllästyivätkö palestiinalaiset korruptioon?
- Juoksulenkillä suojasermin takana
- Pesen käteni konfliktilla
- Mistä palestiinalaistoimittaja saa kirjoittaa?
- Google ”unohti” Palestiinan
Aapo Laakso
- on 26-vuotias tamperelainen toimittaja ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti
- opettaa Palestiinassa sananvapautta ja journalismin etiikkaa
- Ei suosittele kokonaisen musakhanin eli palestiinalaisen kanaruoan syömistä yksin.
