Kahden kansan välissä
Palestiinassa sananvapautta rajaavat monenlaiset sosiaaliset tabut – eikä omaa hallintoa sovi arvostella, kirjoittaa mediakasvatushankkeessa työskentelevä Heidi Höök.
− Palestiinassa on vapaa lehdistö. Jos olet samaa mieltä väitteestä, mene janan vasempaan päähän, Kansanvalistusseuran projektisuunnittelija Anne Tastula sanoo.
Viitisentoista palestiinalaista toimittajaa siirtyy lattialle kuvitellun janan oikeaan päähän, sinne, missä ollaan väitteestä eri mieltä.
On ensimmäinen työpäiväni Mediakasvatuksella kansalaistaitoja Palestiinassa -hankkeessa. Olemme Betlehemin yliopistolla, jossa aloitamme mediaetiikkaan keskittyvän koulutusviikon keskustelulla sananvapaudesta.
LEHDISTÖNVAPAUTTA VUOSITTAIN MITTAAVASSA Press Freedom Indexissä Palestiina sijoittui tänä vuonna sijalle 132, kun mukana oli 180 maata. Suomi on koreillut ykkössijalla yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 lähtien.
Etukäteen ajattelin palestiinalaiskollegojeni olevan rohkeita ja sanavalmiita, pesunkestäviä journalisteja. He todistavat arjessaan epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa ja raportoivat näistä päivittäin.
He työskentelevät Israelin, Länsirannalla toimivan palestiinalaishallinnon Fatah-puolueen ja Gazan kaistaa hallitsevan islamistisen Hamas-puolueen puristuksissa. Palestiinalaismedia on yleensä kallellaan jommankumman pääpuolueen suuntaan. Puolueiden välinen kiristyvä kilpailu pahentaa tilannetta ja pitää toimittajat varpaillaan.
Teoriassa sana on vapaa: jokainen journalisti voi sanoa, mitä haluaa. On vain elettävä seurausten kanssa.
Sekä Israelin että Palestiinan vankiloissa istuu kymmeniä toimittajia.
ENITEN TOIMITTAJAN SANANVAPAUTTA rajoittaa kuitenkin itsesensuuri. Tabuaiheita riittää, ja kurssilaiset luettelevat niitä sujuvasti: korruptio, presidentin tai uskonnon loukkaaminen, homoseksuaalisuus, seksuaalioikeudet, kunniamurhat, insesti, kotiväkivalta, naisten oikeudet.
Tabuihin pureutuminen vaatii Palestiinassa erityisen huolellista harkintaa. Punninnan alla on oma ja perheen kunnia mutta myös fyysinen turvallisuus.
Perinteisiin arvoihin kajoaminen voi vaikuttaa pitkälle toimittajan tulevaisuuteen. Miten potentiaalinen aviopuoliso tai työnantaja suhtautuu kantaaottaviin artikkeleihin? Hylkääkö perhe?
Palestiinalaislehdet vaikenevatkin esimerkiksi naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta.
− Mitä hyötyä siitä olisi? Jos nainen rohkenisikin tuoda asian julki, pahimmillaan naisen isä tappaa tyttärensä, koska tämä on häpäissyt miehensä, eräs kurssilainen kärjistää.
− Sitä paitsi ympärillä on vielä suurempaa väkivaltaa, kuten konfliktiin liittyvät tapot ja pahoinpitelyt, joista raportoida, lisää toinen.
JÄLKIMMÄINEN LAUSAHDUS KUVAA HYVIN, kuinka Israelin miehitys hallitsee Palestiinan uutisointia.
Palestiinalaisjournalistin identiteetti linkittyy tiiviisti konfliktiin. On tärkeä nostaa jatkuvasti esiin suurinta epäkohtaa: miehitystä. Juttu sotilaiden tai siirtokuntalaisten teoista menee helposti läpi palestiinalaismediassa.
Kurssilla paikannamme myös konfliktiuutisointia koskevan tabuaiheen: Israelin juutalaisia ei ole sopivaa esittää muussa kuin miehittäjävaltion edustajan roolissa. Kun osallistujia pyydetään tuomaan näytille kuvia israelilaisista, katsomme pian brutaalia kuvavirtaa tilanteista, joissa israelilaissotilas retuuttaa eri ikäisiä palestiinalaisia.
− Jos kirjoittaa Israelin yhteiskunnan monipuolisuudesta, saa maanpetturin leiman, toteaa eräs kurssilla kouluttautuva palestiinalaistoimittaja.
Samaan aikaan palestiinalaisjournalistit ovat kuitenkin huolissaan, minkälainen kuva Suomessa on palestiinalaisista. Näyttääkö Suomen media lainkaan kulttuuria vai pelkästään konfliktia?
On totta, että muut yhteiskuntaelämän osat eivät saa jäädä unohduksiin.
Mutta palestiinalaistoimittajien tulee aloittaa niiden käsittely itse.
Teksti: Heidi Höök
Kuva: Karoliina Knuuti
Blogissa seurataan Kansanvalistusseuran mediakoulutushanketta Palestiinassa vuoden loppuun saakka.
Aiemmin Soulissa:
- Google ”unohti” Palestiinan
- ”Meidän on pidettävä kiinni avoimuudesta”
- Avoimeen tilaan!
- Kukaan ei synny terroristiksi
- Mediasokeus altistaa radikalisoitumiselle
Heidi Höök
- on 28-vuotias Kansanvalistusseuran Palestiina-hankkeen työntekijä
- on Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan keskittynyt valtiotieteilijä, jota kiehtoo journalismi, median rooli sekä rauhantyö sosiaalipsykologian näkökulmasta
- on opiskellut kehitysmaatutkimusta, viestintää, kansainvälisiä suhteita ja valokuvausta
- haluaisi viettää aikansa visusti Lähi-idässä syksyisin, granaattiomenien satoaikana.
